Lonkkamurtuma - Aunen kuntoutustarina

Lonkkamurtuma on yleinen kaatumisesta johtuva murtuma ja sen kuntouttaminen on tärkeää liikkumisen ja kotona pärjäämisen kannalta.

Lonkkamurtuma on ikääntyneillä yleinen kaatumisen aiheuttama murtuma. Tässä blogissa kerron sinulle miten fysioterapia voi oikea-aikaisesti toteutettuna vaikuttaa positiivisesti ikääntyneen kotona pärjäämiseen sekä elämän laatuun lonkkamurtuman jälkeen. Tämä kirjoitus perustuu aitoon asiakastapaukseen. Henkilön tietosuojan vuoksi nimi on muutettu ja sairauksia tai muita mahdollisia tarkempia tietoja ei luonnollisesti tuoda esille. Kirjoitus on julkaistu asiakkaan luvalla.

Lonkkamurtuman aiheuttama fysioterapian tarve

Aune asuu yksin kerrostaloasunnossa. Tässä blogissa käsittelemäni fysioterapiajakson aikana hän oli iältään 80-vuotias. Ennen tapaturmia hän oli ollut täysin itsenäinen, liikkui ilman apuvälineitä ja ajoi myös autolla. 

Ongelmat alkoivat kun Aune putosi tuolilta ja hän sai useamman nikamamurtuman lannerankaansa. Tämä tapaturma aiheutti hänelle kipujen lisäksi ongelmia liikkumisessa. Kipujen vuoksi Aune joutuo käyttämään sisätiloissa liikkuessaan apuvälinettä ja liikkuminen oli hyvin vähäistä.  Putoamistapaturman jälkeen Aune joutui käymään useamman kerran terveyskeskuksen osastolla eri mittaisia ajanjaksoja muutaman kuukauden ajanjaksolla.

Noin puolen vuoden päästä tuolilta putoamisestaan Aune kaatui kotonaan, jolloin hänelle tuli reisiluun kaulan murtuma, josta käytetään yleisesti nimitystä lonkkamurtuma. Käypä Hoito -suosituksen mukaan lonkkamurtuma on merkityksellisin avuntarpeeseen ja pitkäaikaishoitoon johtava sairaus ikäihmisillä. Suomessa lonkkamurtumia leikataan vuosittain n. 6000 kpl.

Kaksi kuukautta lonkkamurtuman leikkauksesta Aune oli Lapin Seniorikuntoutukseen yhteydessä. Hän oli saanut lääkäriltä Kelan tutukimus- ja hoitomääräyksen eli lähetteen fysioterapiaan, jolloin hän sai fysioterapian maksuista pienen korvauksen Kelalta.

Lonkkamurtuman fysioterapiajakson alku

Fysioterapia aloitettiin kotikäynteinä. Alkutilanne Aunella oli seuraava: hän liikkui sisällä eva-telineen kanssa, pääsi kohtuullisesti omatoimisesti siirtymään sänkyyn ja sieltä pois sekä oli omatoiminen myös muissa päivittäisissä toiminnoissa. Aune ei kuitenkaan käynyt ulkona ja koki olevansa eristäytynyt muusta yhteiskunnasta. Hänen luonaan vieraili ajoittain ystäviä ja sukulaisia. 

Alkukartoituksen jälkeen Aunen kanssa sovittiin kotiharjoitusohjelmasta. Aune oli saanut sairaalasta harjoitusohjeita, mutta kertoi että hänen ei ole niitä tullut tehtyä. Lähtökohta kuntoutukselle oli että hän tekisi päivittäin omatoimisesti harjoitteita.

Fysioterapia sisälsi alussa siirtymisten (sängystä ylösnousu, sänkyyn meneminen, tuolilta ylösnousu jne,) turvallista harjoittelua, kävelyharjoituksia eva telineen kanssa sisällä sekä kotiharjoitusohjelman liikkeiden läpikäymistä ja niiden toistomäärän ja haastavuuden  arviointia. Kuntoutumisen edetessä fysioterapian sisältöön lisättiin myös tasapaino- ja lihasvoimaharjoitteita. 

Kävelyssä huomio kiinnitettiin oikean kävelytekniikan löytymiseen (askelpituus, askel leveys, symmetrisyys jne.) ja kävelyryhtiin. Apuvälineiden käyttäminen johtaa usein ylävartalon ryhdin kaatumiseen eteenpäin ja heikentää siten tasapainoa.

Edellä mainituilla harjoitteita tehtiin kolme viikkoa. Kahtena ensimmäisenä viikkona fysioterapia toteutettiin kaksi kertaa viikossa ja sen jälkeen kerran viikossa, koska Aune oli ottanut täyden vastuun kotiharjoitteiden toteuttamisesta. Kuntoutuminen eteni siis hyvin ja  harjoitteiden tekeminen helpottui koko ajan. 

Lonkkamurtuman jälkeinen kävelyharjoittelu

Tärkeä vaihe Aunen kuntoutumisessa oli eva -telineestä luopuminen. Liikkumisen harjoitteet tehtiin sillä sisätiloissa. Eva telineestä luopumista työstettiin ottamalla kyynärsauvat rinnalle toisiksi liikkumisen apuvälineiksi. Tämä siirtymävaihe, eva-telineestä kyynärsauvoihin, oli Aunen mielestä pelottavan tuntuinen. Kaatumisten jälkeen jää helposti kaatumisen pelko ja kun vielä tottuu liikkumaan tukevampien apuvälineiden kanssa, voi alussa tuntua kevyemmät liikkumisen apuvälineet - tässä tilanteessa kyynärsauvat - turvattomilta. 

Aluksi kyynärsauvoilla tehdyt kävelyharjoitukset toteutettiin fysioterapia käynnillä. Aunen kävely kyynärsauvojen kanssa oli heti vakaata ja turvallisen oloista. Kannustin Aunea  liikkumaan sisätiloissa myös omalla ajallaan kyynärsauvoilla, mutta hän koki asian siinä hetkessä liian pelottavalta kaatumisen pelon vuoksi. Aune ei tässä vaiheessa tarvinnut enään kotihoitoa, joten omalla ajalla hän harjoitteli kävelyä kyynärsauvojen kanssa ystävien ja sukulaisten läsnä ollessa. 

Siirtyminen kokonaan eva-telineestä kyynärsauvoihin tapahtui pikkuhiljaa totuttautumalla ja tasapainoharjoittelun kautta. Sisätiloissa kävelystä siirryttiin portaissa liikkumiseen kahden kyynärsauvan kanssa. Tämä oli Aunen tapauksessa tärkeää, koska talosta ei päässyt pääovesta ulos kulkematta portaita. 

Seuraava askel portaissa liikkumisessa oli siirtyminen vain yhden kyynärsauvan käyttöön. Lähdimme sään salliessa myös käymään ulkona kävelylenkillä kyynärsauvojen kanssa. Aune kävi myöhemmin myös ystävien kanssa ulkoilemassa sauvojen kanssa.

Fysioterapiajakson loppu ja jatkosuunnitelmat

Aune teki kuntoutusmisjakson aikana kotiharjoitteita ahkerasti. Niiden sisältöä muutettiin haastavammiksi kuntoutumisen edetessä ensin toistomäärien lisäämisellä ja myöhemmin kuminauhan ja mansetti-painon avulla. 

Lapin seniorikuntoutus fysioterapia

Viimeinen terapiakäynti toteutettiin yrityksemme terapiatilassa, jossa kokeilimme lihaskuntoliikkeiden tekemistä laitteiden avulla. Aune koki laitteiden kanssa harjoittelun hyvän tuntuiseksi ja sovimme että hän jatkaa kuntoutumista kotona annettujen lihasvoima- ja liikkuvuus harjoitteiden mukaan ja lisäksi alkaa käymään lihaskuntoryhmässämme kerran viikossa. Lihasvoimaharjoittelu laitteiden kanssa on tärkeää harjoitteiden tehon saamiseksi riittävän haastavaksi.

Aunen fysioterapiajakson pituus oli 10 kertaa ja se toteutettiin kahden peräkkäisen kuukauden aikana. Aune tykästyi lihaskunto ryhmässä käymisestä niin paljon että on käynyt jo useamman vuoden ajan 2-3 kertaa viikossa ryhmässämme. Hän kuntoutui autolla ajavaksi ja tänä päivänä ollessaan 86-vuotias hän asuu kotona ja liikkuu sisällä ilman apuvälinettä ja ulkona kävelysauvojen tai yhden kyynärsauvan kanssa. 

Ajatuksia lopuksi

Tässä asiakas tapauksessa nousee hyvin esille miten paljon voidaan vaikuttaa kuntoutuksella ikäihmisen elämään positiivisesti, kun asiat tapahtuvat oikea aikaisesti ja molemmat osapuolet kantavat oman vastuunsa kuntoutumisjaksolla. Onkin tärkeää että kuntoutumisessa on mukana ammattilainen, joka kannustaa ja haastaa asiakasta etenemään kuntoutumisessa sekä ymmärtää ikääntymiseen liittyvät tekijät kuntoutumisessa. Ja vielä tärkeämpää on että asiakas on motivoitunut tekemään oman osuutensa kuntoutumisen suhteen, koska kukaan ei toisen puolesta voi harjoitteita tehdä.

Maria Rantonen

fysioterapeutti, geriatrisen kuntoutuksen erityisosaaja